Näin kainuulaisittain ajelimme tänään perukkaan (=pois kaupungista, ja kauas) eli toisin sanoen minun mummolaan Suomen ja Venäjän rajalle Vartiukseen, jonne on kaupungista matkaa liki 80 km eli on Kuhmon pisin perukka :) Jo mennessä apukuskin paikalla istuessani ihastelin tätä meidän luontoa. Niin kaunista kun puut alkavat vihertää, oikein silmät ja sielu lepää. Vesistöt näyttivät myös monessa kohtaa tulvivan ja tulipa eteemme pikkutie jonka yli emme päässeet tulvan takia. Pois tullessamme myös metsän eläimet näyttäytyivät meille. Hauska kettu jäi meitä katselemaan kun hiljensimme vauhtia ja ihailimme sitä. Harmittelin kun kamerahan tietysti jäi kotiin..
Vähän matkaa ajettuamme näimme hirven ja seuraavaksi pupu loikki tien yli. Mietin sillon josko vielä karhu olisi tepastellut jossain tien penkalla niin olisi kruunannut tämänkin ajomatkan! :D
Eli puut alkavat saada täällä meidän korkeuksilla niin ihanasti vihreyttä...
Ja onhan mielikin nyt aika vihreä ja makoisa kun karkkia nauttia saa ja katsoa lauantain leffaa! :)
Huomiseen! <3
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti